Sivut

perjantai 24. marraskuuta 2017

Positiivisena pysyminen on vaikeaa negatiivisessa seurassa

Eilen tajusin kotona, kun olin päässyt töistä, miten vaikeaa ja energiaa vievää on yrittää pysyä positiivisena, jos ympärillä on pelkästään negatiivisesti ajattelevia ja puhuvia ihmisiä. Valitettavasti törmään tähän ilmiöön lähes joka päivä töissä.

Negatiivisuus lisää negatiivisuutta.
Mutta myös positiivisuus lisää positiivisuutta.

Olen tästä aiheesta varmaan useammankin kerran tänne kirjoittanut, sillä itselläni on tämän kanssa paljon tekemistä, ja se on paljon ajatuksissa.

Ostin jokin aika sitten Mia Jokinivan kirjoittaman kirjan Hengähdyshetkiä- Opas stressittömään elämään.
Heti alussa tehtäväksi tuli kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat hyvin ja asioita, joihin haluaa tehdä muutoksen, sekä valita näistä muutettavista asioista yksi, johon keskittyä.
Laitoin itselleni tavoitteeksi sen, että opettelisin positiivisempaa ajattelumallia.
Huomaan nimittäin edelleen ajattelevani liian negatiivisesti. Myös sellaisista asioista, millä ei oikeasti olisi edes niin väliä ja jotka voisi vain antaa olla.
Positiivinen, Voi, Itsemääräämisoikeus
Jostain syystä on kuitenkin jotenkin helpompaa valittaa. Ehkä se on myös jokseenkin opittu "taito".
Ja tietysti on helpompaa pysyä vanhassa "taidossa" kuin opetella se uusi, vaikka se olisikin itselle hyväksi.
Kaunis Päivä, Mennä, Ilo, Kahvi, Cup
 Toivoisin, että jokainen hieman miettisi sitä omaa ajattelutapaansa saatika sitten tapaansa puhua asioista.
Onko ne kaikki asiat tosiaan aina niin huonosti? Vai voisko asioista kaivaa myös sen positiivisen puolen? :) 
Nauraa, Iloinen, Positiivinen, Hymy
Tämän päivän positiivisuudet x3:

1. Vapaapäivä!
2. Reipas kävelylenkki miehen kanssa
3. Hyvää ruokaa <3

tiistai 21. marraskuuta 2017

Matkakuumetta!

Nyt se iski; matkakuume!

Edellisestä reissusta on vain pari kuukautta, mutta nyt tekisi mieli jo varailla uutta matkaa.
 
 
Ollaan ajateltu, jos varailisi matkan kesäkuun alkuun.
 Joku aktiiviloma vois olla tosi kiva.
Hyvää ruokaa, aurinkoa ja treenejä!
Ja tietysti ihan sitä rentoutumista altailla ja merenrannalla myös <3

Sekä Italian että Kosin reissulla ollaan otettu all inclusive, mikä sinänsä on tosi helppo juttu, kun saa vain kävellä ravintoloihin syömään eikä tarvitse erikseen huolehtia maksamisjutuista.
Nyt ajateltiin kuitenkin, jos otettaisiin puolihoito.. Saatettais pärjätä silläkin. 

Täytyy vähän miettiä ja katsella eri matkantarjoajien sivuja. Katsotaan mihin päädytään :)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Stressi- tuo vietävän pirulainen

Käsi ylös, jos olet joskus tuntenut itsesi stressaantuneeksi?
Veikkaanpa, että yhtään kättä ei jäänyt nousematta.

Stressi voi hetkellisesti nostaa suorituskykyämme.
Pitkään jatkuneena se kuitenkin lamaa meitä. 
Pitkittynyt stressi mm. aiheuttaa ylipainoa, jännittyneisyyttä, ärtymystä, unettomuutta, alentunutta vastustuskykyä ja paljon muuta.

Aina ihminen ei kuitenkaan tajua kärsivänsä pitkittyneestä stressistä. 
Ihminen on niin sopeutuvainen ja tottuu olotilaansa, ja alkaa pian pitää sitä normaalina olotilana, vaikka se olisikin kaikkea muuta.
Kiire, Stressi, Ajanhallinta, Aikataulu

Olisikin tärkeää osata tunnistaa stressin oireita ja sen lisäksi tietää, millä keinoilla stressiä voi hillitä.

Tässä 6 asiaa millä stressiä voi helpottaa ja estää:

1. Nukkuminen.
Uni on kaikki kaikessa. Yön aikana keho palautuu päivän tapahtumista. Kannattaa ehdottomasti panostaa kunnon yöuniin ja etsiä itselle ne tavat jotka rauhoittavat nukkumaan ja jotka auttavat tarpeeksi syvän unen saamisessa.

2. Ulkoilu.
Erityisesti metsässä oleskeleminen rentouttaa.

3. Terveellisesti syöminen.
On suuri ero sillä, syökö puhdasta ja ravinteikasta ruokaa, vai mättääkö sisuksiinsa höttöpullaa.
Tähän liittyy mm. se, että stressi usein laskee vastustuskykyä ja flunssa iskee helpommin. Ravinteikkaasti syömällä elimistö saa käyttöönsä vitamiineja ja hivenaineita, jotka puolestaan auttavat vastustuskyvyn ylläpitämisessä.

4. Asioista jutteleminen.
Omista asioista kannattaa jutella läheisen ihmisen kanssa. Jaettu suru on puolta pienempi suru. ;)

5. Liikunta.
Liikunta itsessään lisää hetkellisesti stressiä elimistössä, mutta pitkällä aikavälillä vähentää sitä.

6.Meditoi.
Itseäni rentouttaa, kun laitan kuulokkeet korville ja soimaan meditaatiomusiikkia ja samalla teen venytyksiä.

+7. Hyväksy se, että joskus stressaa.
Sille ei voi kukaan mitään, ja joskus on vain hyväksyttävä, että nyt elämässä on menossa sellainen hetki, että stressi on ottanut suurempaa roolia.
Aika auttaa, eivätkä ne ikävätkään hetket kestä ikuisuuksia.
Jalat, Ikkuna, Auto, Dirt Road

torstai 16. marraskuuta 2017

Terveiset sinne taivaaseen

Aamulla herättyäni sain ikävän uutisen.
Isosiskoni on kuollut.
Sade, Tumma, Tie, Satanut, Rain Drop

Tällaiset uutiset pysäyttävät.
Sitä jää todella miettimään asioita, ja laittaa niitä tärkeysjärjestykseen.

Vaikka emme kerenneet siskoni kanssa olla tekemisissä kovinkaan paljoa, sai tämä uutinen kyyneleet virtaamaan. Se jotenkin meni todella ihon alle ja tuntui kuin veistä olisi käännetty sydämessä.
Auringonlasku, Värit, Luonnonkaunis

Tämä muistuttaa siitä, että kannattaa aina laittaa lähimmäiset muiden asioiden edelle. <3
Ikinä ei voi tietää, milloin jollakin se viimeinen päivä koittaa.

Hyvää matkaa sisko-rakas! Eiköhän me vielä nähdä <3

Epäonnistumisen pelko

Jokainen varmasti tietää sen inhottavan tunteen, joka voi jäädä kalvamaan mieltä vielä pitkäksi aikaa. Jopa vuosiksi.

Epäonnistuminen.
Fail, Hassu, Tyhmä, Dumb, Hullu

Kuuntelin juuri Eevi Minkkisen podcastin aiheesta epäonnistuminen.
Hän kertoi, että usein epäonnistumisen tunnelukko syntyy, kun on toistuvasti saanut kokea tulleensa nolatuksi tai vähätellyksi.
Tämä tunnelukko saa jokaisen reagoimaan eri tavoin: Yksi välttelee epäonnistumista kaikin voimin, toinen uhmaa epäonnistumista.

Itse koen suurta epäonnistumisen pelkoa ja se hankaloittaa elämääni huomattavasti.
Koen epäonnistumisen tunteen todella vältettävänä tunteena. Välttelen sitä viimeiseen asti, vaikka tiedän, ettei se auta, vaan jopa pahentaa tilannetta.
Epäonnistumisen pelon vuoksi saatan jättää menemättä paikkoihin tai olla tapaamatta ihmisiä. Enhän halua, että kukaan enää pääsee pilkkaamaan minua epäonnistumisesta.

Epäonnistumisen tunteeseen on todella helppo jäädä kiinni. Sitä miettii vielä pitkään jälkeenpäin, ja usein vielä ajatuksissaan suurentelee asiaa.

Itse luulen, että epäonnistumisen pelkoni on lähtenyt koulukiusaamisesta.
Lähes koko kouluaikani ala-asteelta lukioon kestänyt kiusaaminen on suuri syy siihen, että tätänykyä pelkään epäonnistumista.
Kun tulee liian monta kertaa pilkatuksi ja nolatuksi, ei jossain vaiheessa enää uskalla edes yrittää, ettei vain vahingossakaan epäonnistuisi.
Pelko, Ahdistus, Tunne, Huoli, Pelottaa

Tiedän kuitenkin, että tuo on tuhoava ajatus ja toimintatapa. Siitä tulisi päästä eroon, että voisin elää elämääni onnellisena.
 Pitäisi vain uskaltaa mennä uusiin tilanteisiin ja nähdä uusia ihmisiä.
Pienin askelin poispäin pelosta.
Nainen, Onnellisuus, Sunrise, Siluetti

maanantai 13. marraskuuta 2017

Chia innostus

Olen nyt n. reilu viikon verran lähes joka aamu syönyt itse tehdyn chia-puddingin.
Tähän mennessä vakkari aamupala on ollut pari leipää täytteillä ja kahvi sekä joskus proteiini pudding.
Nyt olen kuitenkin innostunut chia-siemenistä, ja niistä valmistetuista puddingeista!

Vielä en ole mikään mestari tekemään noita puddingeja, mutta enpä kauhean pahaakaan puddingia ole niistä onnistunut vielä vääntämään :D
Harjoitus tekee mestarin.

Chia-siemenet:
- Sisältävät hyvää rasvaa, proteiinia, kuituja, magnesiumia sekä kalsiumia
- Chia imee itseensä 9-kertaisen määrän nestettä
- Chia-siemeniä voi käyttää mm. hyytelön tekoon, puddingeihin, sämpylöihin, herkkujen tekoon.

Taidanpa taas illalla tehdä aamupalaksi chia-puddingia! :)

Jos on heittää vinkkiä, mihin muuhun chiaa voisi käyttää, niin kertokaa! :)

perjantai 10. marraskuuta 2017

Käännekohta

En todellakaan ole ikinä ollut kauhean liikunnallinen.
Pienenä sitä vedettiin keppihevosilla menemään ja hypittiin esteitä. Jonkin verran myös hiihdettiin.
Muutoin liikkuminen on ollut sellaista lasten leikkimistä.

Vanhempana puolestaan liikkuminen jäi lähes tyystin. Pikkusiskojen kanssa tuli kyllä jotain aina värkättyä ulkona.
Jossain vaiheessa aloin kuitenkin käymään zumbassa mistä tykkäsinkin kyllä!
Myös hiihtäminen tuli enemmän kuvioihin sekä ihan kävely.

Siinä vaiheessa kun olin tutustunut nykyiseen mieheeni ja olimme muuttaneet Kittilään, astui liikunta enemmän kuvioon.
Kittilässäkin tuli enimmäkseen käveltyä, mutta kävin myös zumbassa ja salilla ryhmäliikunnoissa.

Kaikki ketkä Levillä ovat käyneet tai asuneet, tietävät varmaan huipulle vievät portaat.
Ne portaat olivat ehkä se käännekohta.
 
Eräänä päivänä olimme lähteneet kiipeämään niitä portaita ja itsellä oli koko hommasta aika paska maku suussa. Ei olisi huvittanut yhtään ja mielummin olisi jäänyt kotiin rötväämään.
Siellä portaissa alkoi jossain vaiheessa ahdistamaan (huono kunto + kettuuntuminen) ja luulin, että suurinpiirtein sydäri iskee nyt.
 Eihän se sitten auttanut kun lähteä takaisin kotiin päin.

Tuossa tilanteessa ei vielä sitä ahaa-elämystä tullut. Se koitti kuitenkin melko pian tapahtuneen jälkeen.
Tajusin, että nyt on pakko alkaa tehdä itselle jotain, etten oikeasti ole "30v. ja sydäriin kuollut".

Siitä päivästä lähtien on liikunta ollut aina enemmän tai vähemmän kuvioissa mukana.
Enimmäkseen kävelyä ja etelään muuton myötä uskaltauduin myös salille, ja tykästyinkin punttitreeniin.


Nyt on kuitenkin 3kk mennyt enkä ole salille jalallani astunut. Ei se itse treeni tympäse, vaan ne muut ihmiset. Kun ensin olet koko päivän töissä ihmisten kanssa tekemisissä, et jaksa olla enää ollenkaan sosiaalinen töiden jälkeen.

Mutta kiitos hälle, joka keksi kotitreenit! :D
Kotonakin olen saanut hyviä lihaskuntotreenejä tehtyä. Pientä muokkaustahan ne aina vaativat ja pohdintaa, että mitä liikkeitä tekee, mutta aina on onnistunut.
Luulenpa, että käyn kuitenkin vielä jossain vaiheessa vaikka miehen kanssa kokeilemassa sitä salia. Kenties innostun siellä käymisestä uudelleen :)