Sivut

lauantai 28. marraskuuta 2015

Murphyn laki...

Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen

Varmaan kaikille tuttu tunne. Kun asiat alkaa mennä päin mäntyä, niin ne kyllä menee, ja varmasti kaikki yhtä aikaa.

Tuntuu, että meillä on nyt ihme epäonninen kausi menossa. Sain eilen tietää, etten saanut työtä, mitä olin hakenut ja haastattelussakin käynyt. Jälleen oli valittu joku, jolla oli enemmän työkokemusta.
En kertakaikkiaan voi ymmärtää sitä, että miten hitossa sie saat sitä työkokemusta, ko ei kukhan ota sinua töihin!?
Käytiin sitten eilen Valkeakoskella ajelemassa hellun kans, ja jo menomatkalla alko autosta kuuluun ihmeellinen kolina. Pariin otteeseen helluki sitä autoa tutki, mutta ei vikaa löytäny.
Iltapäivällä sitte puoltatuntia ennen ku yksi autohuoltamo meni kiinni, nii O lähti näyttään autoa sinne, ja nepä sanoki että eestä on vetonivel (ei sano mitään...) aivan pa***na..
Ens torstaina saadaan auto huoltoon, mutta tietty se tietää taas rahanmenoa.

Tänään sitte hoksattiin, että meiän pyykkikoneen alta tulee aika paljon vettä. Siis pyykkikoneen ollessa käynnissä.
Saas nähä, joudutaanko piakkoin hommaamaan uus pyykkikonekki.
***
Noh, täytyy vaan ajatella, että tämä on joku ohimenevä vaihe. Ei tämmönen epäonni voi vaan jatkua kovin pitkään.
"Keep smiling!" :)

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Selkäkipua

Moro!
Pitkästä aikaa täällä taas kirjottelemassa :) Jotenki on tänne jääny kirjottelu, kun olen keskittyny näin joulun lähestyessä enemmän tuohon toiseen blogiini Joulua Sydämellä (klik!)

On se kyllä ihmeellistä, miten helposti vieläkin tuo oma hyvinvointi jää taka-alalle, erityisesti kun jään yksin kotiin. Hellu on ollu muutaman päivän töissä, ja mie olen ollu sitte kotona. Tästä on seurannu se, etten jaksa kiinnittää huomiota omaan syömiseeni enkä varsinkaan liikkumiseen. Valehtelematta tasan yhtenä päivänä olen käyny yksin lenkillä. Ja syöminen tahtoo jäädä päivällä kokonaan. Aamulla aamupala, ja sitte ehkä tyyliin jogurtti kahvin kans päivällä, ja eka kunnon ruoka vasta klo 15 maissa, ko O tulee kotia.
Ja yleensä ihan yksinkertaisesti siksi, ettei ole nälkä, enkä jaksa "turhaan" itselleni silloin ruokaa laittaa.
Liikuntaa nyt en voi selittää mitenkään, se vaan on jäänyt. Toki käydään sitten iltaisin yhdessä O:n kanssa lenkillä, mutta tuntuu ettei se riitä. Hassuahan tässä on se, että tiedostan vallan hyvin sen, mikä olo siitä liikkumattomuudesta tulee. Esimerkiksi nyt on selkä paljon enemmän kipeä, ja muutenkin ihan kummallinen olo, kuin silloin kun liikun säännöllisesti, ja rankempaa liikuntaa.

Muutenkin muutun jotenkin ihan super passiiviseksi kun jään yksin kotiin. Saatan istua monta tuntia Putkeen tietokoneella, vain katsomassa samoja facebookin uutisia tai lukemassa blogeja.
Tänä aamuna sain kyllä jo pyykkikoneen täytettyä ja tuolla se pesee pyykkiä, sekä tiskasin tiskivuoren keittiöstä, mutta täällä sitä taas ollaan ja näpytellään tietsikalla... 
Kyllä täytyisi tänään keksiä jotain kehittävää, ja jos saisi itseään sen verran niskasta kiinni, että vetäisi jonkin treenin.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Harjulla ja järvellä

Moikka!

Tultiin just kotiin kävelyltä. Ollaan tosiaan viikko sitte muutettu etelään, ja ollaan nyt pari kertaa jo keretty käymään tuossa harjulla, mikä on melkein vieressä meitä.
Harjulle menevät portaat. Noita oli paljon vaikeampi tulla alas, kun mennä ylös.
Tarkotushan olis, että jatketaan täällä samallatavalla liikkumista, kun mitä aikasemmin Kittilässä/Levillä.
Just ehdotin O:lle, että jos kävis tuolla harjulla vaikka sen 2-3x viikossa, niin olis jo aika hyvä. Siihen tietysti kaikki muu treeni lisäksi.
Tuonne emmä päässy sisälle. Joku pappa sano viime kerralla, että se on vaan kesäsin auki, mutta olihan se itekki vielä koetettava, että onko se tosiaan kiinni :D
Kivaa, kun tuolla harjulla on vaihtelevaa maastoa, saa kiivetä mäkiä/portaita ylös, mennä tasasta ja tulla alamäkeenki.En muuten hoksannu ottaa yhestä kivestä kuvaa, jossa luki, että siinä kohalla on ollu joskus melkein 10 000 vuotta sitte Itämeren ranta! Vitsi miten siistiä aatella se! Olis meiänki asunto veen alla :D

Auringonlasku eräänä iltana. Ikävää, että kamera ja tietsikka eritoten vääristää näitä värejä. Tuo punanen kohta oli siis todellaki Aivan punanen!
Eilen käytiin kattelemassa järveä kiertävää polkua. Ei kylläkään kovin pitkälle lähetty ko oli polku niin liejunen ja tosi liukas. Tuo reitti on siis luontopolkua, ja on 10,5 km pitkä.
Oli hyvä kävellä. Ei kylläkään tuomosta puupolkua ollu ko pikku matka, lintutornille asti.
Hämmentävää, miten tästä kuvasta tuli aivan mustavalkonen, vaikkei se ilma minusta Niin harmaa ollu!
Kuvassa siis Kirkkojärvi :)
***
Tänä iltana juhlitaan sitten vähän myöhästyneesti minun synttäreitä :) O vie minut johonki syömään, paikka tulee olemaan yllätys :) Luulen kyllä, että kiva päivä ja ilta on tulossa! <3

Kivaa alkanutta viikkoa! <3