Sivut

tiistai 17. tammikuuta 2017

Virkistävää ulkoilua

Yks asia mistä tykkään ihan hirveesti, kun tuun kotiin Lappiin, on se, että täällä pääsee ulkoileen ihan eri tavalla kuin kotona etelässä.
Sillon kun asuu kerrostalossa, ei pysty tekeen minkäänlaisia ulkohommia. Lähin ulkotöihin viittaava asia voi olla parvekkeen tai auton putsaaminen lumesta..

Täällä saa kolata lunta ja kantaa puita. Sellasta mihin oon lapsena tottunut, mutta mitä en nykyisessä asuinpaikassani pysty tekemään lainkaan.

En oo pitkään aikaan tykännyt olla niin paljoo ulkona, kun yks päivä tykkäsin lapioidessani lunta kuistilta pois <3

Ulkoilustahan saa myös valtavasti terveyshyötyjäö

- Ulkona tulee tuskin seisoskeltua paikallaan, joten kun meet ulos saat samalla liikuntaa.
- Ulkoilmasta saa tottakai paljon happea, jota meidän koko keho, erityisesti aivot, tarvitsee.
- Ulkoilu myös vaikuttaa unenlaatuun. Kun oot paljon ulkona, tulee myös uni paremmin ja nukut syvemmin.
- Toisaalta ulkoilu myös virkistää! Alkaako jollain ihan totta väsyttään ulkona? :P
- Vietät vähemmän aikaa tv:n ja tietokoneen parissa.
- Istut vähemmän.

Ootteko te kovia ulkoileen? :)

Ps. Hieman meinas olla vaikeeta kirjottaa, kun kissa hyppi näppäimistölle jatkuvasti.. :D
Äitin huopikkaat jalassa. Mä haluaisin itelleki tällaset! <3
Tolle tukalle tarttis käydä jo tekeen jotain... :D

lauantai 14. tammikuuta 2017

Hyväksytäänkö sut sellaisena kuin olet?

Mä haluan nyt kirjoittaa sellaisesta asiasta, mikä mua on vaivannu nyt viime aikoina.

Seuraan snapchatissa Fitfashionin snäppejä, ja siellä tämän hetkinen snäppääjä Katri Fityoutoo-blogista, kummasteli sellaista asiaa, että kun hän juttelee kavereidensa kanssa, kääntyy puhe usein terveellisiin elämäntapoihin ja erityisesti niihin syihin, minkä vuoksi nämä kaverit eivät ole viime aikoina liikkuneet tai miksi ovat syöneet miten syövät. Enemmän tai vähemmän kaikenlaisia selityksiä, siitä miten itse toimii tai mitä jättää tekemättä.

Varmasti tämä yleisempää on noinpäin, mutta nykyisin joutuu selittelemään omia valintojaan myös toisinpäin.
Jos oot jollain tapaa erilainen; et ehkä pukeudu trendivaatteisiin tai et esim. syö sokeria, joudut tätä tosi useasti selitteleen muille ihmisille.
Ihan kuin muiden ihmisten tarvis hyväksyä sun valinnat, että saat niitä noudattaa.

Mä en itse todellakaan kulje muodin aallonharjalla ja mä tykkään syödä terveellisemmin (verrattuna monien suomalaisten perinteiseen ruokavalioon, joka on höystetty sokerilla ja vehnällä).
Joskus musta tuntuu, että joudun näiden asioiden takia nolostuun, kun joku kyseenalaistaa ja ehkä jopa aliarvioi mun valintoja ja mielipiteitä.

Hullua, koska eihän mun pitäis tällasista asioista nolostua!

Joskus kuitenkin tulee sellainen olo, että mun pitäis muuttua, että muut hyväksyis mut. Että mun pitäis ostaa niitä trendikkäitä vaatteita, laittaa mun hiuksia joka päivä ja meikata paremmin.
Mut miks?? Mä en noista asioista välitä, ne ei kiinnostua mua yhtään, niin miks mun pitäis?
Ihan niinkun niille, jotka tosiaan tykkää laittautua, sanottais, että teidän täytyy nyt oppia löysäämään ja kulkee tukka sotkuisella nutturalla ja verkkarit jalassa joka paikkaan. 
En usko, että moni tyylitietoinen tosta innostuis! :D

Myös syömisen ja liikkumisen kanssa on sama asia.
Ihmiset heti kyseenalaistaa sun tavat ja ajattelee että sä olet jollain laihiksella, jos kieltäydyt herkuista tai jos käyt joka päivä lenkillä. Ne ei osaa ajatella, että ne jutut on just sulle sopivia ja hyviä tai että sä nautit niistä.
***
Noh, tuli vähän vakavampaa tekstiä, mutta toivottavasti herättää ajatuksia. :)

Ps. En mä yhtään kukista tykkää... :D

perjantai 13. tammikuuta 2017

Venyy venyy..

Tiedättekös mitä!
Oon keksiny nyt vihdoin ja viimein sen jutun, miten saan aikaseksi venyteltyä!

Mähän olen niin jäykkä ku vaan voi olla, enkä veny mihinkään suuntaan kauheasti. Jäykkien lihasten takia kärsinkin mm. alaselkä ja olkapää vaivoista sekä päänsäryistä.
Eli vois kuvitella, että mulla olis kehonhuolto aika korkeella prioriteettilistalla, mutta näin ei ole.
Ihmismieli on kyllä välillä niin omituinen..
 Mutta kuten sanoin, nyt oon keksinyt sen jälkeen keinon, jonka avulla venyttelyt onnistuu melko vaivattomasti!
Jujuhan on siinä, että merkkaan kalenteriin omat päivät venyttelylle ja teen siitä venyttelyohjelman. Vähän niinkun tekisin treeniohjelman, mutta vaan lihashuollolle.

Eli esim. tällä viikolla ohjelma on menny/menee näin:
Ma: tyhjää
Ti: Jalkojen venyttelyä (etureidet-pakarat-pohkeet)
Ke: tyhjää
To: Selän venytys-kyljet-hartia-niska
Pe: Jalkojen venytys: etureisi-takareisi-sääri-sisäreisi
La: tyhjää
Su: Käsien venytys (kyynärvarsi-ojentajat-hauis-rinta

Tää toimii mulle ihan älyttömän hyvin!

Näin alkuun pidän venytykset kokonaisuudessaan melko lyhyinä, ihan sen vuoksi, ettei mielenkiinto lopahtais kesken kaiken.
Esim tiistaina venyttely kesti about 12 min, sillä venyttelen jokaista lihasta parin minuutin ajan.
Pikkuhiljaa ajattelin lisätä aikaa ja "kierroksia". Mutta kuten sanoin, mielenkiinnon lopahtamisen vuoksi oon aloittanut tosi helposti.
***
Venyttelyssä painotan tällä hetkellä jalkoja. Niitä treenaan eniten, ja ne on myös kaikista kireimmät, joten kohdistan myös venyttelyn niihin.
Myös rintalihasten venyttely on mulla tosi tärkeää, koska ne on tällä hetkellä niin kireät ja jumissa, että se vetää koko ryhtiä kumaraan.
***
Jos on hankalaa motivoida itsensä venyttelemään, kannattaa kokeilla tällasta ohjelman luomista. :)

Miten te motivoidutte kehonhuoltoon? :)

torstai 12. tammikuuta 2017

Lomailua

3:ta lomapäivää täällä vietellään Lapissa :)
Ai vitsi, oon niin nauttinu nyt näistä ekoista lomapäivistä! <3
Toissayönä nukuin 12 tuntia lähes kertaakaan heräämättä. Kyllä vaan väsyttiki kun ei junassa kuitenkaan kauheasti saanu nukuttua, vaikka sinänsä rauhallista olikin. Mutta koska olin istumapaikalla, on hyvän asennon löytäminen lähes mahdotonta..

Eilen kävin siskoa tapaamassa kaupungilla. Käytiin kahvilla, Comicossa syömässä ja kaupoilla.
On ollu kivaa kun ei oo tarvinnu stressata töistä eikä oo ollu sellasta normaalia rytmiä, vaan on voinu mennä ihan miten on halunnu :)
Oon myös nauttinu tästä "yksin"/"kämmpiksen" kanssa asumisesta! Mullahan on jääny kokonaan elämättä se yksin asumisen kausi, enkä tiiä haluaisinkokaan enää pitempää aikaa elellä yksikseni, mutta tällasissa pätkissä se tekee älyttömän hyvää!
Toinen asia mistä oon nauttinu on se, ettei täällä siskolla oo ollenkaan telkkaria!
Se on aika lailla turha kapine ja vaikka en sitä katsoiskaan (mähän en oikeestaan kato telkkaria), mutta jos se on taustahälynä, niin se vie multa hirveesti voimia!
Tuo jäätelö oli ihan täydellistä <3 Rovaniemeläisen Arctic Ice Cream Factoryn jäätelöä.
Mulla ei ollu mitään suunnitelmia lomalle, mutta näköjään ainaki vielä on riittäny kivasti tekemistä! Ja täällä on pirun hyvät lenkkeilymaastot, hiki tulee kun ravaa mäkiä ylös alas.
Eilen puhalsi ihan jäätävä tuuli! Onneks oli tarpeeks vaatetta päällä.
Aattelin tänään käydä kans lenkillä. Saas nähdä mihin päädyn! Mullahan on ihan onneton suuntavaisto.. tai siis sitä ei ole :D 
Siis tyyliin jos takapihalla käännyn ympäri, niin en enää tiedä missä olen..
Onneks Rovaniemi on kummiski semi pieni paikka, niin ei ihan voi täysin eksyä :P

***
Kokeilin eilen ekaa kertaa julkasta tekstiä puhelimen blogger sovelluksella, mutta jostain syystä ei antanu sitä tehdä.. Herjas jotain kuvista, että niitä ei löydy.
Mutta onneks voin käyttää siskon konetta :)

Nyt koitan keksiä jotain tälle päivälle. Jospa lähtisin vaikka sinne lenkille jo.. 

Kivaa loppuviikkoa kaikille! <3

maanantai 9. tammikuuta 2017

Aamuherätykset

Täällä ollaan oltu jo pari tuntia hereillä, vaikka on loman eka päivä ja vaikka kuinka vannoin nukkuvani pitkään :D Näinhän tässä aina käy, hehe.

Oon kerennyt syödä aamupalan ja vähän venytelly ja rullailla takareisiä, kun ovat aika kipeenä eilisestä jalkatreenistä.
Ja itseasiassa sen kummempia en ookkaan vielä tehnyt.

Mulla välillä tylsistyttää nää aamut jos herään jo joskus 6:lta ja en sitten jaksakaan tehdä mitään..

Aamuthan on mulle yleensä ihan supervaikeita, varsinkin työaamut. Tuntuu etten herää kunnolla ennen klo 10:ä. Kotona kuljen ihan autopilotilla ja töissäkin vielä pari tuntia.
Vapaapäivinä herään ehkä vähän helpommin, mutta silloin oonkin nukkunu ainakin kahdeksaan asti.
Meen yleensä nukkuun siinä 10 maissa.

Mä oon huomannu, että tartten aika pitkät yöunet. 7 h ei todellakaan riitä, vaan mielummin vaikka 10 tuntia.
 Joskus ne 10h unetkaan ei välttämättä tunnu virkistäviltä, vaan oon jo sitten iltapäivästä ihan poikki ja täytyy ottaa päikkärit.
Olettaisin tästä, ettei mun unen laatu ole välttämättä kovinkaan hyvää.

Oonkin nyt parina iltana alkanu panostaan tavallista enemmän uneen ja siihen nukahtamiseen.
Koitan olla kattomatta illalla telkkaria, ja sen sijaan juon Good Night teetä ja hieron jalkoihin magnesium uni suihketta.
Tän lisäksi oon myös venytellyt.
Nukkumaan oon menny jo ½-1h tavallista aikaisemmin eli joskus 9- puoli 10 välillä.
 
Mutta koska ne aamut on tosi vaikeita, niin mietin, miten saisin niihin vähän lisää puhtia.
Olisko kellään ideoita tai vinkkejä? 

Mun aamurutiineihin kuuluu kasvojen pesu ja meikkaaminen, pukeminen ja aamupala + vitamiinit (sinkki, D, monivitamiini ja maitohappo).
Tämä siis työaamuina.
Iltavuoroon mennessä samat hommat mutta hitaammalla tempolla.
Ja vapaapäivinä vielä hitaammalla tempolla! Nimim. kohta 3 h ollu hereillä ja noista oon suorittanut ton pukemisen osittain ja aamupalan :D
Mutta varsinkin noihin työaamuihin pitäis jotenkin saada ensinnäkin vähän enemmän aikaa ja toisekseen jotain mielekästä, koska nyt ne aamut on vaan yhtä kidutusta kun tiedän että täytyy lähteä töihin. Mä kun voisin olla aina vaan kotona pyjamassa ilman kiirettä mihinkään..
 Ehkäpä oon jo huomannut noissa uusissa nukkumaanmenotavoissa vaikutusta, mutta työtä on vielä tehtävä, että saan todella unenlaadun paremmaksi.
Ei nimittäin oo kauheen kivaa heräillä monta kertaa yössä, kun sen lisäksi jo itse nukahtaminen on tosi vaikeeta ja jopa ahdistavaa.
  
Mutta ajan kanssa ja pikkuhiljaa :)
Onko siellä ruudun takana muita huonosti nukkujia?

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Uusi harrastus

Nyt se kuulkaa alkoi!
Mehustus nimittäin!
Käytiin ostamassa pari päivää sitten Verkkokaupasta tällanen Wilfan JuiceMaster mehulinko. Vai mehupuristinkohan on oikealta nimeltään...
On ollu tähän mennessä oston arvoinen. Ollaan mehustettu mm. porkkana-tomaattimehua, satsuma-sitruuna-inkiväärimehua ja kurkku-omena-kiivimehua.
Kone mehustaa hyvin myös porkkanat ja omenat, sekä on kaiken lisäksi tosi helppo koota ja pestä. Ja onhan se ihan nättikin, niin ei tartte sitä piilottaa mihinkään komeroon :)

En muuten tienny, että porkkanasta irtoaa niinkin paljon mehua!?
Tässä tais olla ihka ekat ite mehustetut mehut <3
Satsuma-sitruuna-inkiväärimehua.


Ollaan kaupasta raahattu kotiin nyt tosi paljon sitrushedelmiä ja muitaki hedelmiä + niitä porkkanoita.
Alotellan tälleen varovasti tää mehustamainen näistä hedelmämehuista ;)
 ***
Oon lukenut, että mehustamisella on paljon terveyshyötyjä.
Kun itse puristaa/mehustaa mehut saa terveellistä, vitamiinipitoista juomaa ilman lisättyä sokeria. Nestemäisenä vitamiinit myös pääsevät pikaisesti imeytymään elimistön käyttöön.

 Mehustettu mehu olisi hyvä juoda heti, sillä jos se seisoo kannussa niin se hapettuu, ja jo 15 min. jälkeen vitamiineja ja muita tärkeitä aineita alkaa katoamaan.

Luin eilen jostain nettiarvostelusta, missä oli mukana tuo Wilfan mehustin sekä 3 muuta (mukana oli ainakin Philipsin mehustin ja 2 muun merkkistä),
että Wilfan mehustin hapettaa kaikista vähiten mehuja mehustamisen aikana.
Peukku sille siis!

 Pikkuhiljaa ajattelin siirtyä kasvistenkin mehustamiseen. Monet ainakin mehustaa mm. pinaattia ja selleriä.
 Selleri ainakin on aika voimakkaan makuinen, mutta voi olla mehussa ihan mukavakin lisä!

Onko teillä kokemusta mehustamisesta? :)

lauantai 7. tammikuuta 2017

Negatiivisuuden kierre


Tiedätte varmaan yhden tai useamman ihmisen, joka valittaa jatkuvasti?
Mikään ei koskaan ole hyvin, ja välillä tuntuu, että tämän ihmisen elämä on tehty valittamista varten.

Mä itse tiedän ihan liian monta tällaista ihmistä. Sorrun tähän myös itse aina välillä, valittamiseen turhasta.
Kun vietät päivän sellaisten pelkästään valittavien ihmisten seurassa, ei omakaan olo kohennu eikä jaksa olla positiivinen.

Mä en tiedä, miksi monet ihmiset jaksaa aina vaan valittaa. Miksei koskaan nähdä mitään positiivista missään asiassa?
Ehkä se on opittu tapa. Ehkä se tarttuu. Ja tarttuukin, sen olen huomannu.

Ymmärrän sen, että jos oma elämä on stressaavaa eikä kaikki ole hyvin, tai jos työpaikka ahdistaa, niin moni ei jaksa ajatella, että kyllä se tästä.
Ja ehkä se esim. työpaikalla lisää jonkinlaista yhteenkuuluvuudentunnetta kun voidaan yhdessä valittaa jostain tietystä asiasta. Niin hullulta kun se kuulostaakin.

  Noh, jotta tästä kirjoituksesta nyt ei tulisi pelkkää valitusta (:D), niin tässä 5 vinkkiä, joilla sitä negatiivisuutta voi vähentää ainakin itsessä: 

1. Sä voit ihan totta itse vaikuttaa sun elämään. Jos et jostain asiasta tykkää, niin muuta se.  

2. Opettele olemaan stressaamatta asioista, joihin et voi vaikuttaa.
Tää on vaikeaa, mutta kannattaa ihan varmasti. Koska kaikkeen ei voi vaikuttaa, niin miks niistä pitäis ottaa stressiä?

3. Ajattele, jos tää tosiaan olis sun elämän viimeinen päivä, niin ihanko totta haluat sen käyttää murehtimiseen ja valittamiseen?

 4. Tee joka päivä jotain, josta nautit koko sydämelläsi.
Piirrä, lue, käy kahvilla, urheile, juttele läheiselle ihmiselle.. Mitä vaan mistä tuut iloiseksi.

5.  Pidä positiivisuuspäiväkirjaa.
 Tää on oikeesti ihanaa! <3 Saatat ajatella että mitä hittoa, mutta kokeile edes pari päivää! Joka ilta kirjaat omasta päiväst asioita, jotka on oikeesti hyvin ja mistä tuut iloiseksi.
Jos et mitään muuta keksi, niin se että sä osaat ja voit kirjottaa niin on jo aika positiivista ;)
Ja alkuun jos on hankalaa, niin voit ihan keksimällä keksiä niitä positiivisa asioita, kuten vaikka että sä saat elää sun arvokasta elämää, tai että sulla on katto pään päällä tai että sulla on se kirjoitustaito, mitä joillain ei ole.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle! Pitäkää lippu korkeella ;)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kuulumisia pitkästä aikaa

Moi.
4 kuukautta on jälleen vierähtänyt viime kirjoituksesta.
Mä kyllä välillä jo mietin, josko lopettaisin koko blogin, kun ei tästä näytä tulevan mitään.
Mutta jälleen ajattelin kuitenkin kirjoittaa, kun tuli olo, että jotain tekee mieli raapustella. Ja näitä juttuja en ihan viitsi mun toiseen blogiin, joulublogiin, kirjoitella.
Viime kuukausina ei kyllä ole tapahtunut järin paljon..
Syyskuusa pidettiin miehen kanssa pari viikkoa lomaa ja käytiin pohjosessa mun porukoilla.
Myös joulut on juhlittu (joulustamme pääset lukemaan tästä) samoin kuin uusi vuosi.
 Uusi vuosi vietettiin mieheni porukoilla keski-Suomessa ja mukavaa oli.
 ***
Mulla tuntuu ensimmäistä kertaa ikinä olevan paineita tälle alkaneelle vuodelle. En tiedä mistä se johtuu.
Tuntuu niinku haluaisin muuttaa asioita ja itseäni, mutta en ihan tarkalleen tiedä, mikä se muutettava asia on.
 Tiedän vaan, että asioiden on muututtava.
 Stressi meinaa jo nyt iskeä päälle, kun kaikkea haluaisin tehdä tänä vuonna ja kehittyä omana itsenäni, mutta toisaalta en haluaisi suorittaa asioita.
 Ja sitten taas vaikka meinaa jo nyt stressata niin samalla olen äärimmäisen innoissani tästä uudesta vuodesta, sillä mulla on kutina, että tämä vuosi tulee olemaan oikein hyvä!

Sä et voi tietää, mitä elämä sun eteen heittää, mutta omalla asenteella sä voit tehdä jokaisesta päivästä aina pikkuisen paremman.
 Mun yksi suurimmista asioita, missä haluan kehittyä tänä vuonna, olen minä itse.
Mä haluaisin olla rohkeampi ja uskaltaa tehdä asioita sekä olla oma itseni.
Haluaisin myös selvyyttä siihen, mitä haluaisin työkseni tehdä vai lähtisinkö vielä opiskelemaan jonkin uuden ammatin.
 Ehkä tää vuosi menee itseään hakiessa ja oman elämän suuntaa miettiessä. :)